Mielenterveysongelmat yhteiskunnan kuumemittarina

Suomen vahvuus ja heikkous on työkeskeinen yhteiskunta. On totta, että Suomen menestys ja hyvinvointi lepää paljon riittävän talouskasvun ja työnteon varassa. Ongelmana onkin se, että työvoimaa poltetaan kynttilän molemmista päistä lyhytnäköisen kvartaalitalouden tehokkuuden nimissä.

Miten kasvavat sairauspoissaolot, henkinen, fyysinen ja sosiaalinen pahoinvointi sekä työssä uupuminen nostavat Suomen tuottavuutta saati lisäävät hyvinvointia? Ihmisiä arvioidaan yhä enenevissä määrin työsuoritusten kautta etenkin suhteessa muihin työntekijöihin, jolloin kylvetään eriarvoisuuden siemeniä. On herättävä näkemään, että ihminen on muutakin kuin työntekijä. Ihmisarvoa ei voida mitata ansioluettelon perusteella.

Kun suorituskeskeisestä työyhteiskunnasta muodostuu kaiken muun peittävä itseisarvo, yhteiskuntamme oireilee. Paras tapa kehittää Suomen taloudellista kilpailukykyä ja lisätä työvoiman tuottavuutta ja tehokkuutta on ottaa paremmin huomioon ihminen työn takana. Työn tuottavuus ja sitä kautta yhteiskunnan kilpailukyky tarvitsee henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terveitä työntekijöitä, jotka jaksavat suoriutua työtehtävistään motivoituneesti.

Konkreettisena esimerkkinä työ- ja talouskasvukeskeisen yhteiskunnan oireista on mielenterveysongelmat. Jatkuva suorittaminen, kilpailu ja menestymisen vaatimus uuvuttaa ihmiset. Yksi esimerkki ihmisryhmistä, joita mielenterveysongelmat koettelevat ovat opiskelijat. Meillä on eläkepommin lisäksi opiskelijoiden mielenterveyspommi. Yhdessä nämä ilmiöt ovat huolestuttavia, sillä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläkepommin purkajia.

Tein selvitystä mielenterveyspalvelujen saatavuudesta Jyväskylässä. Kuulemani vastaukset olivat hälyttäviä. Esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön tiskillä joudutaan kaikesta auttamishalusta huolimatta valittelemaan, että mielenterveysongelmat lomailevat heinäkuun ajan ja elokuussa on mahdollista varata aika psykologille arviolta kolmen kuukauden päähän. Kunnallinen puoli on vielä kaoottisemmassa kunnossa. Jyväskylän kaupungilla on yksi psykologi työssäkäyville, yksi työttömille ja yksi opiskelijoille, joka ei ota vastaan yliopisto-opiskelijoita ja joka on heinäkuun kesälomalla. Jos opiskelija käy myös töissä, voi hän päästä työssäkäyvien psykologille, jonka ajat ovat syyskuun loppuun asti varattuja ja myöhemmälle ajalle voi ilmoittautua jonottamaan vasta syyskuussa. Monen opiskelijan tilanne ehtii pahentua apua odotellessa ja pahimmassa tapauksessa opinnot ehtivät keskeytymään ja sosiaalinen elämä häiriintymään niin pahasti, että apu tulee syksyn sateiden mukana liian myöhään.

Asiaan on saatava muutos. Nykyinen tilanne johtaa opiskelijan helposti tilastojen jatkoksi. Tilastot osoittavat, että osalla ihmisistä menee ennennäkemättömän hyvästä taloustilanteesta huolimatta koko ajan entistä huonommin.

TOUKO AALTO opiskelija Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 26.7.2008