Missä Eurooppa, siellä ratkaisut yhteisiin ongelmiin

Talouskriisi on nostanut esiin eurooppalaisen talous- ja sosiaalipolitiikan ongelmakohdat, jotka liittyvät laajempaan politiikan rakenteelliseen epäonnistumiseen. Luonnonvarojen sekä rajallisten resurssien tuhlaava liikakäyttö on tullut tiensä päähän. Olemme myös kulkemassa kohti lopun alkua ilmastonmuutoksen suhteen. Nämä kriisit voidaan kuitenkin nähdä mahdollisuutena kääntää talous- ja sosiaalipolitiikkamme tulevaisuuden kannalta vakaalle ja kestävälle pohjalle. Muutoksen on perustuttava oikeudenmukaiseen hyvinvoinnin jakautumiseen.

Tällä hetkellä kaikkien EU-jäsenmaiden hallitukset pyrkivät itsenäisesti reagoimaan ja etsimään ratkaisuja ilmasto-, energia- ja talouskriisiin. Tämä tapahtuu valitettavasti siten, että jäsenmaat yrittävät viimeiseen asti säilyttää omat etunsa muiden jäsenmaiden ja kokonaisvaltaisen eurooppalaisen ratkaisun kustannuksella. Yhteistyöavaukset ovat tähän asti näyttäneet lähinnä suurten jäsenvaltioiden johtamalta yksinpuhelulta yhteisestä edusta.

Euroopan unioni rakentuu tasa-arvon periaatteiden varaan. Eurooppalainen tasa-arvo ei katso kansallisuutta tai jäsenmaata ja EU:n keskeinen tehtävä on pitää kiinni tuosta periaatteesta.

Tarvitsemme kokonaisvaltaisen suunnitelman, joka huomioi yhtä lailla kuluttajan ja työntekijän tasa-arvoisen kohtelun jäsenvaltioista riippumatta. Eurooppalaisen solidaarisuuden ja tasa-arvon ideaalit ovat kuitenkin kaukana todellisuudesta. Jäsenvaltioiden itsenäiset ja omaa etua tavoittelevat kansalliset ratkaisut ajan haasteisiin tulevat epäonnistumaan. Yhteiset ja myös kansalliset tavoitteet romahtavat, jos ratkaisut tehdään hajanaisesti yksipuolisin silmin.

Ajatus siitä, että yksi tai muutama jäsenmaa voisi löytää yksinään tien ulos kriisistä jättäen muut jäsenmaat kriisin kouriin, on vaarallinen illuusio. Näin on siksi, että EU-jäsenvaltioiden taloudet ovat läheisesti toisiinsa kytkeytyneitä: unionilla on sisämarkkinat ja suurin osa jäsenmaiden ulkoisesta kaupasta tapahtuu toisten jäsenmaiden kanssa.

Jos Eurooppa tahtoo olla seuraavan teollisen vallankumouksen eturintamassa, on tehtävä laajapohjaista eurooppalaista yhteistyötä. Yhdysvaltain, Kiinan ja Intian kaltaisten talousmahtien kanssa kilpaileminen vaatii jokaisen EU-jäsenmaan tuen eivätkä edes suurimmat jäsenvaltiot kykene yksin vastaamaan tähän haasteeseen. Euroopan yhtenäisyys mahdollistaa kansainvälisen kilpailuedun ohella myös vahvan kansainvälisen yhteistyön. Maailmaa ei muuteta yksin. Koko maailman pitää yhdistää voimansa ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien torjumiseksi.

Ilmasto-, energia- ja finanssikriisin kannalta keskeisimmät teollisuudenalat, kuten energiateollisuus, kuljetusala, teollisuuden välineistön tuottaminen sekä pankki- ja finanssisektorit ovat valtioiden rajat ylittäviä aloja. Keskeisiin teollisuudenaloihin ei pysty vastaamaan kansallisten aloitteiden pohjalta?

Jäsenmaiden vahva yhteistyö on tie kohti idealistisia ja käytännön tavoitteita, jotka tukevat vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen liittyviä pyrkimyksiä. Kansalliset vastaukset eivät ole riittäviä onnistuakseen kriisin ratkaisemisessa. Tarvitsemme eurooppalaista ja maailmanlaajuista ratkaisua. Tämän vuoksi Eurooppa ei ole ongelma, vaan mahdollisuus.

TOUKO AALTO vihreiden eurovaaliehdokas Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 15.5.2009