Ruotsista tehtävä valinnaisaine

Opetusministeriön tuntijakotyöryhmä selvittää parhaillaan perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja sen myötä keskusteluun on noussut myös ruotsin kielen erityisasema. Tuntijakotyöryhmän jäsen Risto Rönnberg puoltaa ruotsin kielen valinnaisuutta (Ksml 19.5.) vastineessaan Riikka Alaselle.

On erittäin tärkeää vaalia kahden virallisen kielen rikkautta, mutta kysymys kuuluukin: Miten tuota rikkautta todella vaalitaan?

Koko Suomea koskeva kaksikielisyys on keinotekoinen ja perustuu suomenkielisille asetettuihin ruotsin taidon vaatimuksiin. Luonnollinen kaksikielisyys rajoittuu Suomessa Uudenmaan, Turun ja Pohjanmaan rannikkoseuduille.

Rönnbergin havainto opiskelijoiden resurssien rajallisuudesta on oikea. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu estää valitsemasta muita tarpeellisia kieliä, koska oppijan resurssit ovat rajalliset. Motivaation puute, oppimisvaikeudet ja kelkasta putoamisen tunne synnyttävät tarpeetonta ruotsalaisuuden ja ruotsin kielen vastustusta.

Valinnaisuuden myötä ruotsin kielen opiskelijoita olisi jonkin verran nykyistä vähemmän, mutta opetuksen ja opiskelun taso paranisi. Valinnaisuus motivoisi opiskelijoita yleensäkin kielten opiskeluun ja mahdollistaisi suomalaisten kielitaidon parantumisen monissa maailmankielissä.

Yleinen suhtautuminen ruotsin kieleen ja ruotsalaisuuteen yleensä normalisoituisi ja parantaisi niin kielen kuin kulttuurin arvostusta. Valinnaisuuden ja monipuolisen kielitarjonnan myötä asennoituminen vieraisiin kieliin paranisi ja oman valinnan mahdollisuus tukisi elinikäistä oppimista myös kielten osalta. Lisäksi paljon tukea vaativien oppilaiden kohdalla valinnaisuus mahdollistaa resurssien kohdentamisen avaintaitoihin.

Nyt teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat vuosikymmenten päähän. On sanomattakin selvää, että esimerkiksi kielipoliittiset vaatimukset valtion viroissa, joilla pakollista ruotsin kielen opetusta myös perustellaan, tulevat muuttumaan ja yhteiskunnan muutoksen myötä.

Pakollinen ruotsin kielen opetus on ristiriidassa kansainvälistymistavoitteiden ja yhä monikulttuurisemman yhteiskunnan toimivuuden kanssa.

Rakenteet on tehty vastaamaan aikaansa. Politiikan tehtävänä on arvioida järki- ja argumenttiperusteisesti rakenteiden vastaavuus tulevaisuuden haasteisiin koko yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

TOUKO AALTO kaupunginvaltuutettu, vihreiden puoluehallituksen jäsen Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 21.5.2010