Työmarkkinoiden oireet ja ongelmat

Työmarkkinoiden uudistuminen näkyy etenkin määrä- ja osa-aikaisten työsuhteiden sekä rakenteellisen työttömyyden lisääntymisenä. Tämä lisää työmarkkinoiden epävarmuutta ja epävakautta. Puhutaan työelämän prekarisoitumisesta, jolla tarkoitetaan pätkätyöläisyyttä, työmarkkinoiden ja koko elämän epävarmuuden lisääntymistä. Alati kasvava nuorisotyöttömyys on antanut kasvot työmarkkinoiden oireille, mutta asia koskee kaiken ikäisiä.

Uudistuneiden työmarkkinoiden oireisiin ei voida vaikuttaa aikaisempaan tilanteeseen soveltuneilla ratkaisuilla. Työmarkkinoilla vallitseva ylhäältä alas ohjautuva ja katsova suhde nuoriin kärsii aikavääristymästä, jossa nykypäivän nuorisotyöttömyyttä tarkastellaan 80-luvulta käsin. Palkkatyön merkitys on kuitenkin murroksessa, sillä tuotanto on siirtymässä tehtaista tiedolliselle pohjalle. Tällöin tuotanto ei välttämättä kiinnity entiseen tapaan työsuhteisiin ja työ yrittäjämäistyy, vapautuu ja itsenäistyy.

1990-luvun laman luulisi opettaneen, että on helpompaa ehkäistä työttömyyttä kuin auttaa pitkään työttömänä ollut takaisin työelämään. Olisi kaikkien kannalta järkevintä, että työmarkkinoilta tippuneet pitkäaikaistyöttömät saisivat perustuloa/kansalaispalkkaa ja työllistämisresurssit kohdennettaisiin nuorisotyöttömyyden ennaltaehkäisyyn. Prekarisoituneet työmarkkinat tarvitsevat toimivan perustulojärjestelmän sekä työ- ja sosiaalilainsäädännön päivittämistä, jota voisiin ensi vaiheessa toteuttaa näin.

Nuorisotyöttömyys ei ole ratkaistavissa yhdellä tai kahdella toimella, tarvitaan akuutteja sekä rakenteellisia ratkaisuja. Yhtäältä kysymys on koulutus- ja sosiaalipoliittista toimista ja toisaalta perinteisten ja modernien työmarkkinoiden yhteentörmäyksestä sekä vanhakantaisen politiikan kyvyttömyydestä vastata nykypäivän haasteisiin.

Nuorisotyöttömyyden ratkaisumalleissa puhutaan harvoin toimivasta kansalaisyhteiskunnasta ja demokratiasta. Ulkopuolisuuden tunne yhteiskunnasta ja siihen vaikuttamisen keinosta on kuitenkin yksi keskeinen ongelma nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymiskehityksen taustalla. Jos nuoret kokevat pystyvänsä vaikuttamaan elämäänsä ohjaaviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, niin vaikutuskanavia myös käytetään.

Nykytilanteessa ammatillisen peruskoulutuksen opiskelupaikkojen lisäys, etsivän nuorisotyön tehostaminen sekä viranomaisyhteistyön tiivistäminen nuorisolakilisäyksillä olivat hyviä signaaleita. Muita hyviä merkkejä ovat olleet lisäkoulutus – ja työharjoittelumahdollisuuksien ja tukityöllistämistä painottavien näkemysten lisääntyminen sekä korkeakoulujen tukeminen omien opiskelijoiden työllistämiseen tutkimus- ja tuotekehittelytyössä.

Valtion pitäisi tällä hetkellä tukea pientä ja keskisuurta yritystoimintaa ja kolmatta sektoria lisäämällä nuorten työntekijöiden palkkatukea sekä panostaa tuntuvasti etenkin oppisopimuskoulutukseen.

TOUKO AALTO kaupunginvaltuutettu (vihr) Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 29.1.2010