Realistista ja työllistävää

Jarmo Jääskeläinen (Ksml 11.6.) tivasi, mihin lukuihin ydinvoiman tarpeettomuus perustuu ja mihin velvoitteisiin ja tavoitteisiin Suomi on sitoutunut.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) arvioi, että vuonna 2020 Suomi kuluttaa 91 terawattituntia (TWh) sähköä. Ministeriön virkamiesten omaa sähkönkulutusennustetta nostettiin maaliskuussa metsäteollisuuden kovan lobbauksen seurauksena 98 Twh:iin. Teollisuusneuvos Arto Lepistö (TEM) on myöntänyt, että hallituksen energiapaketin pohjana olleen sähkönkulutusennusteen korottaminen teki tilaa kahdelle uudelle ydinvoimalalle (YLE, 16.5.2010).

Nykyinen ja rakenteilla oleva kotimainen tuotantokapasiteetti tulee olemaan vuonna 2020 noin 86-88 TWh. Tarvetta uudelle tuotannolle olisi siis 10-12 TWh, eli noin yhden ydinvoimalan verran. Tämä tarve on mahdollista täyttää energiatehokkuustoimilla sekä uusiutuvan energian lisäämisellä, kuten korvaamalla suoraa sähkölämmitystä pellettikattiloilla ja täystehoisilla lämpöpumpuilla, siirtymällä tehokkaampiin kodinsähkölaitteisiin ja lisäämällä bioenergian ja tuulivoiman käyttöä.

Näiden lukujen valossa ei Suomessa ole tarvetta yhdellekään lisäydinvoimalalle. Vaikuttaa siltä, että ydinvoimaa halutaan rakentaa pysyvää vientiä varten ydinvoimalain sekä yhteiskunnan kokonaisedun vastaisesti.

Suomi on sitoutunut tiukkoihin Euroopan Unionin tavoitteisiin nostaa uusiutuvan energian määränsä 25:stä 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Hallitus on hyväksynyt ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon. Vuoteen 2050 mennessä Suomi leikkaa ilmastopäästöjä vuoden 1990 tasosta vähintään 80 prosenttia.

Hitaus uusiutuvien energiateknologioiden tukemisessa, esimerkiksi syöttötariffien ja polttoaineiden ympäristöverojen säätämisessä, on huonoa talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Suomi joutuu kilpailijamaita huonompaan lähtöasemaan.

Kysyntä ja teknologiat kehittyvät nopeasti mm. puun polton sekä aurinko- ja pientuulivoiman sektoreilla. Kiinteistökohtaiset ja pienverkkojen energiantuotannon teknologiat liittyvät saumattomasti rakentamisen trendiin, jossa kiivaasti haetaan kaupallisia ratkaisuja energia- ja ympäristötehokkaaseen asumiseen.

Suomella on hyvät edellytykset tuottaa komponentteja ja ratkaisuja energiatehokkaan rakentamisen kasvaville markkinoille mm. kehittämällä ja tuotteistamalla hajautettuun energiantuotantoon perustuvia passiivitaloratkaisuja.

Ydinvoimaratkaisua tulisi tarkastella nimenomaan siinä tulevaisuuden liiketoimintaympäristössä, jossa työpaikkojen lisäys ja suomalaisen työn ja teknologian vientimahdollisuutemme ovat. Tukeeko ydinvoimaratkaisu aidosti suomalaista yritystoimintaa ja työllisyyttä, vai saisimmeko parempaa kilpailuetua uusista maailman nopeimmin kasvavista toimialoista: ilmastoteknologiasta, energiatehokkuuden lisäämisestä ja uusiutuvista energiamuodoista?