Armeijan nykymalli epärealistinen

Keskisuomalaisen pääkirjoitus (1.9.) otti kantaa vihreiden esittämiin asevelvollisuuslinjauksiin. Vastaan väitteisiin yksitellen.

1.Pääkirjoitus toteaa, että reagointi vasta sotilaallisen kriisin jo uhatessa on liian myöhäistä ja että ikävät yllätykset tulevat aina odottamatta.

Nykyinen armeijan malli on rakennettu oletukselle, että jos jokin uhka syntyisi, sen kehittyminen vaatisi vuosia, jopa vuosikymmeniä. Siinä ajassa perusvalmiutta voi nostaa merkittävästi. Siksi jatkuva varautuminen uhkaan, johon ei ole perusteita, ei ole myöskään järkevää. Eduskunnan hyväksymä ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko lähtee edelleen siitä lähtökohdasta, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.

Uudet turvallisuusuhkat, kuten ympäristökatastrofit tai tietoyhteiskunnan ongelmat, istuvat puolestaan hyvin pääkirjoituksen kuvaamaan maisemaan ja nykyistä armeijan mallia on kehitettävä juuri noiden uusien uhkien edellyttämään suuntaan. Uudet uhkat eivät odota puolustusvoimien heräämistä tähän päivään.

Keskustelin pääkirjoituksesta turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tutkineen Anu Palosaaren kanssa, hän kiteytti hyvin: Minkälainen sotilaallinen uhka meihin pääkirjoitustoimittajan mielestä nyt kohdistuu, ihan yksilöidysti eriteltynä? Odotan perusteluita.

2.Pääkirjoituksen mukaan konsensus nykyisestä armeijan mallista on tuonut Suomen ratkaisuille vahvaa uskottavuutta myös rajojemme ulkopuolella. Millä tavoin vuosikymmeniä sitten vanhentunut, tehoton ja kallis miesaitamalli on tuonut uskottavuutta rajojemme ulkopuolella? Samalla kun lähes kaikki muut EU-maat ovat luopuneet yleisestä asevelvollisuudesta järjestelmän epärealistisuuden vuoksi, Suomessa päät pidetään tiukasti talvisodan poteroissa.

3. Pääkirjoitus käyttää termiä provokaatio varsin kyseenalaisesti sanoessaan, että vihreiden linjaus on provosoiva keskustelun avaus, jossa armeijan positiivinen rooli ikäluokkien yhteiskunnallistajana jää taka-alalle.

Puolustusvoimia pitää tarkastella sen ydintehtävien kannalta. Kuinka nykyinen armeijan malli pystyy vastaamaan ydintehtäväänsä eli Suomen puolustamiseen? Vastaus on huonosti. Kuntokoulu- sekä ”tehdään pojista miehiä” argumentit eivät kestä kriittistä tarkastelua. Armeija ei pidä itseään minään pedagogisena instituutiona vaan maanpuolustusorganisaationa. Sellaisena armeijaa pitää myös käsitellä.

Sekundaariset perusteet hämärtävät armeijan tehtävää. Samalla logiikalla voisi vaatia vaikka lukiokoulutuksen siirtämistä armeijalle ja perustella armeijan merkitystä kansankunnan sivistyksen ylläpitäjänä. Ikäluokkien yhteiskunnallistaja -argumentit eivät avaudu nykyihmisille tulevista sukupolvista puhumattakaan. Käsitys ainoasta ja oikeasta tavasta elää ja uskoa sekä toimia isänmaallisesti ei enää kantaudu menneisyydestä, hyvä niin.

4. Pääkirjoituksen johtopäätös koko maan puolustuksesta luopumisesta on virheellinen ja vanhakantainen. Kyse on siitä, millä tavoin koko maata puolustetaan, millaisiin turvallisuusuhkiin koko maa varautuu ja kuinka koko maan puolustus kustannetaan. Nykyinen armeijan malli on epärealistinen juuri siksi, että se ei ole kyennyt vastaamaan sisäpoliittisista syistä näihin kysymyksiin. Vihreät ovat antaneet oman perustellun vaihtoehtonsa. Mitä tekevät muut puolueet?

TOUKO AALTO Vihreiden puoluehallituksen jäsen maakunta- ja kaupunginvaltuutettu Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 8.9.2010