Mitä vastaan Suomea puolustetaan?

Lauri Oinonen kirjoitti (Ksml 23.9.) olevansa eri mieltä puolustusvoimain komentajan Ari Puheloisen kanssa puolustusvoimain uudistamisen suunnasta. Oinosen näkemykset antavat aiheen kommentteihin.

Oinonen ja monet muut nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän puolustajat jättävät järjestelmällisesti vastaamatta seuraaviin kysymyksiin: minkälaisiin turvallisuusuhkiin koko maa varautuu ja kuinka koko maan puolustus kustannetaan? Jos näihin kysymyksiin ei osata tai haluta vastata, niin kaikki muu argumentaatio jää todella heikoille kantimille. Mielestäni on outoa inttää laajan reservin välttämättömyydestä, jos ainut perustelu väitteelle on se, että näin asia nyt vain on.

Oinonen perustelee Suomen yleistä asevelvollisuutta sillä, että maailmassa on yhä epävakautta ja että sotaväki vaikuttaa hyödyllisesti opiskeluun ja työelämään. Oinonen varmasti tiedostaa puolustusvaliokunnan jäsenenä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa lähtee edelleen siitä, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Haluaisin myös tietää, millä tavoin sotaväki vaikuttaa hyödyllisesti opiskeluun ja työelämään? Oinosen opinto- ja työelämäohjausmalli kaipaa perusteluita, ei vähiten tasa-arvon kannalta. Miesikäluokasta noin 70 prosenttia aloittaa varusmiespalveluksen. Näistä noin 30 prosenttia valikoituu vielä pois palveluksesta.

Oinonen perustelee näkemyksiään sillä, että tarvittaessa jokainen tahtoo puolustautua. Olen samaa mieltä. Mitä vastaan ja millä tavoin on eri kysymys. Siihen Oinonen jättää vastaamatta. Suomen talouden kestävyysvaje, sosiaalisen eriarvoisuuden ja tuloerojen kasvaminen sekä ympäristön tilan heikkeneminen ovat esimerkkejä niistä todellisista turvallisuusuhkista, joihin etenkin tulevien sukupolvien tulee varautua.

Oinonen väittää, että paikallispuolustuksen laajan reservin säilyttäminen on lähes ilmaista. Puolustusbudjetin osuus valtion menoista vuonna 2010 on 5.4 prosenttia.Onko tämä ”lähes ilmainen summa” puhumattakaan puolustusmenojen epäsuorista kustannuksista?

TOUKO AALTO kaupunginvaltuutettu (vihr.) Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 24.9.2010