Miten ulos eurokriisistä?

SDP:n puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen kiveenhakattu vaatimus Kreikka-lainan vakuuksista keikuttaa eurovenettä oikein kunnolla. Hän vetoaa kuuden puolueen sopimaan hallitusohjelmaan, johon euroalueen tukilainojen vakuusvaatimus on kirjattu. Hän unohtaa kuitenkin systemaattisesti hallitusohjelmaan kirjatun yhteisöllisyyteen perustuvan toimintatavan Eurooppa-politiikassa. Se on ollut Suomen Eurooppa-politiikan linja koko EU- ja eurojäsenyyden ajan.

Tästä asiasta huomautti myös EU-asiantuntija ja Centrum Balticum -keskuksen johtaja Esko Antola. Hän sanoi, että ”Suomen Eurooppa-politiikan yksi kulmakivi on ollut se, että me olemme aina paheksuneet ja vastustaneet EU:n jäsenmaiden keskenään tekemiä sopimuksia. Nyt me teimme sellaisen itse.” (Yle 25.8.) Myös SDP:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä presidenttiehdokkuutta tavoitteleva Paavo Lipponen on todennut, että eurooppalaista yhteistyötä pitää tiivistää entisestään, koska muuten pienet maat ovat vaarassa menettää vaikutusvaltaansa ja jäädä suurten jalkoihin.

Suomen pokeriviikot päättyivät lopulta siihen, että Suomen ja Kreikan kahdenvälinen vakuusmalli ei ole enää neuvottelupöydässä. Lisäksi Suomen on huomattavasti hankalampaa saada suututtamiaan maita puolelleen, kun EU:n budjettiraamia uudistetaan ja Suomen kannalta tärkeitä maatalous- ja rakennerahoja jaetaan.

Mitä voimme enää tehdä?

Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismi (EVM) eivät riitä palauttamaan markkinoiden uskoa euroalueen vakauteen, koska rahoitustarve on huomattavasti suurempi kuin pienten euromaiden rahoitusongelmien tilkitseminen. Sen vuoksi nyt keskustellaan kaikkien euromaiden yhteisistä joukkovelkakirjoista (eurobond), joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki euroalueen veronmaksajat olisivat yhdessä takaamassa lainat.

Yhteiset joukkovelkakirjat olisivat vastaus heikentyneeseen luottokelpoisuuteen, joilla voitaisiin palauttaa sijoittajien usko euroalueen maksukykyyn. Ennen kuin minkäänlaisesta konkreettisesta joukkovelkakirjamallista voidaan puhua, tulee ratkaista kaikkein suurin periaatteellinen ja poliittinen kysymys, jota kierretty kuin kissa kuumaa puuroa: Euroopan liittovaltio, kyllä vai ei?

Yhteiset joukkovelkakirjat tarkoittaisivat yhteistä talouspolitiikkaa, joka pitäisi sisällään muun muassa tiukan budjettikurin, velkakaton ja yleiseurooppalaisen verotusoikeuden. Yhteinen talouspolitiikka tekisi euroalueesta kolmannen joukkovelkakirjoja markkinoille tarjoavan talousmahdin, jonka julkinen velka olisi paljon pienempi kuin Yhdysvalloilla sekä Japanilla.

Suomen pitää katsoa asiaa pitkällä aikavälillä, palata yhteisöllisyyden tielle ja tiivistää EU- ja euroalueen yhteistyötä. Vaikka korkotaso nousisi ja Suomi joutuisi olemaan nettomaksajana muutamia vuosia, niin pitkällä aikavälillä Suomi saisi vakaan ja kilpailukykyisen euroalueen kautta moninkertaisen hyödyn takaisin.

TOUKO AALTO eduskunta-avustaja (vihr.) Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 31.8.2011