Opiskelija, miten voit?

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2008) mukaan psyykkisiä vaikeuksia oli 27 prosentilla vastanneista. Luku on hälyttävä, mutta vielä hälyttävämpää on, että pahoinvoinnin trendi ei ole ollut laskeva.

Edellisestä neljän vuoden takaisesta tutkimuksesta opiskelijat ilmoittavat psyykkisten vaikeuksien pysyneen samana tai kasvaneen. Yleisimpinä ongelmina olivat jatkuva ylirasitus, itsensä tunteminen onnettomaksi ja masentuneeksi, tehtäviin keskittymisen vaikeus sekä valvominen huolien takia.

Mielenterveyden hoidossa tarvitaan selvä ja yksinkertainen hoito-opastus. Jokaiselle apua tarvitsevalle tulee järjestää välitön ensikäynti psykologilla. Opiskelijalle on selvitettävä vertaistuen ja muiden auttavien kontaktien mahdollisuus.

Ketään ei saa käännyttää tiskiltä ilman apua. Loppuunpalanut opiskelija ei jaksa 40 vuotta työelämässä.

Psykologi Totte Vadén on kuitenkin aiheellisesti huomauttanut, että kaikkea opiskelun takkuamista tai juuttumista ei pidä käsittää mielenterveydenongelmana, masennuksena tai ahdistuksena. Monet mielenterveyteen liittyvät ongelmat olisi ratkaistavissa esimerkiksi hyvällä opinto-ohjauksella.

Kaikissa korkeakouluissa tulee olla selvä opinto- ja työelämäohjausjärjestelmä sekä mahdollisuus opintopsykologin palveluihin.

Työelämäohjaus tarvitsee riittävästi henkilökuntaa ura- ja rekrytointipalveluihin sekä yhteistyötä esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa.

Opintojen joustavuuden lisäämisellä puolestaan poistamme niitä esteitä, jotka ovat nopeamman valmistumisen ja työelämään siirtymisen tiellä. Opinto- ja työelämäohjaukseen sekä monimuotoisemman opiskelun mahdollistamiseen sijoitettu raha maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Opinto-ohjauksen ohella toinen keskeinen opiskelijan hyvinvointia määrittävä tekijä on taloudellinen toimeentulo. Monella opiskelijalla on edessään mahdoton tehtävä – perhe pitää elättää ja opintoja edistää. Opintotuki oli ainut sosiaalietuus, joka jätettiin indeksisuojan ulkopuolelle ja opiskelijat ovat edelleen ainut väestönryhmä, jonka oletetaan elävän alle köyhyysrajan ja tulevan toimeen tarvittaessa lainalla.

Tämänkaltainen ajattelu ei auta opiskelijaa valmistumaan nopeammin tai pidennä työuria. Päinvastoin.

Työmarkkinatuen tarveharkintaisuudesta ja toimeentulotuen harkinnanvaraisuudesta tulee luopua, kunnallisverojen perusvähennystä nostaa reilusti sekä tehdä alle 1 000 euron kuukausituloista verovapaita. Lisäksi ammattikorkeakouluopiskelijat tulee liittää valtakunnallisesti yliopisto-opiskelijoiden kanssa yhteisen terveydenhuollon ja korkeakoululiikunnan piiriin.

TOUKO AALTO puoluehallituksen jäsen, vihr.

JUKKA VORNANEN koulutuspoliittisen työryhmän jäsen, vihr.

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 15.10.2010