Puolustuksen resurssit ja uhkat

Omiin voimavaroihin perustuva uskottava koko maan kattava puolustus ei tarkoita 350 000 henkilön miesaitaa maamme rajoilla eikä edellytä yleistä asevelvollisuutta. Päinvastoin. Pieni, laadukas ja moderni puolustus on kustannustehokas ja vastaa parhaiten uusiin haasteisiin. Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee kirjata tavoitteeksi valikoiva asevelvollisuus.

Puolustusvoimia on ajateltava ennen kaikkea tulevaisuuden turvallisuusuhkien kautta. Mihin varaudumme? Puolustusvoimien kehittämisen on luonnollisesti vastattava noita tavoitteita.

Ilmastonmuutos, ympäristökatastrofit, rikollisuus, terrorismi, talouskriisit, epidemiat ja tietoyhteiskunnan ongelmat eivät kunnioita valtioiden rajoja eikä niihin pystytä vastaamaan varautumalla laajaan maahyökkäykseen.

Suomalaiseen keskusteluun on jämähtänyt käsitys, että vain yleisellä asevelvollisuudella voimme suhtautua vastuullisesti Suomen puolustukseen. Näin asia ei ole. On vastuutonta ja vaarallista tarkastella puolustusvoimia muusta yhteiskunnasta ikään kuin irrallisena osakokonaisuutena ja varautua Kekkosen ajan turvallisuusuhkiin sokeana tulevaisuudelta.

Puolustuspolitiikkamme keskeisin ongelma on, että puolustukseen käytettävät resurssit ja tulevaisuuden uhkat eivät keskustele riittävän hyvin keskenään.

Ensi vaalikaudella Suomen on kurottava kiinni valtava julkisen sektorin alijäämä ja julkisten menojen kasvu on niin suurta monilla aloilla, että myös puolustusvoimien menokehystä pitää pystyä arvioimaan uudelleen. Säästöpaineet koskevat myös puolustusvoimia. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Valtionvelan nimellisarvo kohosi vuoden 2009 lopussa 63 miljardiin euroon, lähes 10 miljardia euroa suuremmaksi kuin vuoden 2008 lopussa (Yle 18.5.).

Puolustusvoimien kustannuksista hyvin suuri osa on välillisiä, epäsuoria menoja. Kun puhumme puolustusbudjetista, emme voi sulkea ulos esimerkiksi työurien lyhentymistä ja opintoaikojen pidentymistä. Kansantaloustieteen professorin, tutkija Panu Poutvaaran mukaan asevelvollisuuden näkymättömät kustannukset ovat Suomelle noin 1-2 prosentin luokkaa bruttokansantuotteesta. Valikoivalla asevelvollisuudella voidaan vähentää epäsuoria menoja ja puolustusvoimien kustannuksia.

Valikoivan asevelvollisuuden kokonaistaloudellinen vaikutus ei yksin riitä kattamaan puolustuksemme menoja, sillä esimerkiksi vanhentuneen kaluston uusiminen ja uudet hankinnat tarkoittavat lisää kustannuksia. Yhteispohjoismainen ja eurooppalainen yhteistyö tarkoittavat säästöjä. Yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi hankinnoissa, koulutuksessa ja rajavalvonnassa.

Puolueiden tulisi selkeästi kertoa ennen vaaleja, mihin meidän tulisi asettaa omat tavoitteemme uskottavasta puolustuksesta sekä määrittää kansallisesti ne resurssit, jotka halutaan laittaa maanpuolustukseen.

TOUKO AALTO maakunta- ja kaupunginvaltuutettu (vihr.) vihreiden puoluehallituksen jäsen

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 20.8.2010