Samat oikeudet ja velvollisuudet

Sukupuolineutraalia avioliittoa on vastustettu korostamalla milloin raamatun tulkintoja, milloin kirkon suojelemista tai avioliiton murenemista.

Marika Visakorpi vastustaa (Ksml 22.7.) avioliittolain muutosta pääasiassa kolmella argumentilla, joihin vastaan yksitellen.

1.Visakorpi ihmettelee, miksi laki rekisteröidystä parisuhteesta koetaan yhdenvertaisuutta tai suorastaan ihmisoikeuksia loukkaavana. Rekisteröity parisuhde oli askel kohti yhdenvertaisuutta, jota vastustettiin kiivasti samoin perustein kuin sukupuolineutraalia avioliittolakia. Yhteiskunnallisten vaatimusten toteutuminen edellyttää aina pitkää ja haastavaa polkua eivätkä muutokset tapahdu yhdessä yössä vaan asteittain. Rekisteröidyn parisuhteen puutteet ovat ongelma, joita pyritään korjaamaan tasa-arvoisella avioliittolailla.

2.Visakorpi vastustaa avioliittolain muutosta sillä, että rekisteröity parisuhde sisältää jo hyvin pitkälti samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitto. Pitkälti samat oikeudet eivät riitä, valtion lainsäädännön edessä kaikkien ihmisten tulee olla tasa-arvoisia. En myöskään ymmärrä Visakorven periaatteellista vastustusta, jos muutokset ovat hänen mielestään vähäisiä.

Olen puolestaan samaa mieltä siitä, että perheen ulkopuolinen adoptio on iso ja periaattellinen asia, mutta on hyvin kyseenalaista ja loukkaavaa väittää, että kahden samaa sukupuolta olevan henkilön adoptio-oikeus olisi lapsen edun vastaista. Varsinkaan kun väitteelle ei ole yrityksistä huolimatta saatu sitä tukevaa tutkimustietoa. Päinvastoin, esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan, jossa on tutkittu 78 lesboparin lasten elämää 17 vuoden ikään saakka, lesboäitien lapset sopeutuvat yhteiskuntaan paremmin kuin heteroperheiden lapset (Yle 8.6.).

3.Visakorpi vastustaa avioliittolain muutosta sillä, että muutos saattaisi johtaa moniavioisuuteen tai useiden suhteiden järjestelmään. Visakorven kuvaamat porttiteoriat perusteluineen ovat varsin kummallisia. Nykyinen avioliittolaki asettaa ihmiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan puolison sukupuolen perusteella. Avioliiton osapuolten määrän rajaaminen kahteen taas kohtelee kaikkia yhdenvertaisesti sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun vastaavaan tekijään katsomatta. Jokaisesta uudistuksesta päätetään erikseen enkä ymmärrä, mistä todellisuudesta Visakorpi etsii uhkakuvia tasa-arvoisen rakkauden tielle.

Avioliittolain uudistuksen kohdalla politiikan ja uskonnon yhdistäminen osoittaa jälleen kerran ongelmallisuutensa. Demokratiassa ihmisten valitsemat edustajat säätävät lakea harkintansa mukaan. Viiden puolueen (kok, dem, vihr, vas, rkp) enemmistön kautta suomalaiset kannattavat tasa-arvoista avioliittoa ja ainoastaan kristilliset ja perusuomalaiset ovat tasa-arvon toteutumisen tiellä ja keskustan kortit ovat puolestaan asiasta levällään. Suomessa uskonto ei sanele maallisia lakeja, hyvä niin.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta toimineet henkilöt ovat saaneet todella painokelvotonta palautetta niin sähköpostitse kuin vaikkapa Keskisuomalaisen keskustelupalstalla. Tuntuu käsittämättömältä, että nyky-yhteiskunnassa joutuu pelkäämään ja tulemaan loukatuksi mielipiteidensä ja tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolustamisen vuoksi.

Onneksi enemmistö suomalaisista kannattaa kuitenkin samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kaikille kansalaisille ja tahtoo vapauttaa avioliiton menneisyyden puristuksesta.

TOUKO AALTO vihreiden puoluehallituksen jäsen maakunta- ja kaupunginvaltuutettu Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 26.7.2010