Seurantavastuu osa päätöksentekoa

Risto Huttunen kommentoi kirjoituksiani (Ksml 26.7.) sukupuoli- ja lukumääräneutraalista avioliittolaista. Hän tulkitsee näkemystäni sukupuolineutraalista avioliittolaista täysin oikein mutta menee kuitenkin liian pitkälle omissa tulkinnoissaan väittäessään, että sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustavat henkilöt omaavat sairaita ennakkoluuloja.

Otin kantaa (Ksml 22.7.) Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden (ViNO) periaateohjelmasta löytyneen moniavioisuutta puoltaneen kannan aiheuttamaan kohuun, en niinkään moniavioisuuteen liittyviin kysymyksiin.

Ymmärrän varsin hyvin Huttusen kuvaaman logiikan, mutta en lähde sormennapsautuksesta avosylin riehaantumaan kaikesta, joka kuulostaa pintapuolisesti ihanalta, hyvältä ja kauniilta. Tasa-arvoisen avioliittolain osalta voimme suoraan sanoa, mitä pitää tehdä, miten pitää tehdä ja osin myös millä vaikutuksilla teemme asioita. Moniavioisuuden suhteen tilanne on huomattavasti monimutkaisempi.

Ensinnäkään en tiedä enkä tunne, miten lapsiin, perintöoikeusasioihin, erojen yhteydessä tuleviin omaisuudenjakotilanteisiin (laki ei tunne osittaisjakoa) sekä esimerkiksi Kelan tukiin liittyvät asiat käytännössä saadaan hoidettua. Minulle kyllä sopisi, että oikeus- ja sosiaali- ja terveysministeriö selvittäisi asian, jotta siihen voisi ottaa faktapohjalta kantaa.

Toiseksi on pohdittava, missä menevät rajat eri moniavioisuuden muotojen välissä? Onko olemassa jotain reunaehtoja, jotka sulkevat yhden moniavioisuuden muodon ulos mutta sallivat toisen? Missä menevät nuo rajat ja millä perusteella? Pitääkö siis kaikkien avioliiton osapuolten olla jonkinlaisessa aviosidossopimuksessa keskenään vai voiko syntyä laajoja avioliittoverkostoja? Estääkö yhdessä avioliittosopimuksessa oleminen liittymisen toiseen avioliittosopimukseen? Miten moniavioisuus vaikuttaisi perheenyhdistämiskäytänteisiin? Haluaisin siis nähdä ja tietää sen mallin ja asian, mitä esitetään, ennen kuin voin periaatteen tasolla puoltaa sitä.

Kolmanneksi, kehitysmaatutkimusta pitkään opiskelleena en voi väistää kysymystä naisten asemasta esimerkiksi monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa, jossa moniavioisuus on käytössä. Miten voidaan varmistaa, että ketään ei pakoteta moniavioisuuteen ja miten naisten tasa-arvoinen kohtelu todella toteutuu?

Vastaukseksi ei kelpaa, että kyse on vain lakiasiasta tai myös kahdenvälisiin avioliittoihin liittyy pakottamista ja epätasa-arvoa. Asian todentaminen on käsittääkseni ollut melko hankalaa muissa maissa, sillä asian esille nostaminen voi aiheuttaa puolestaan naiselle itselleen ongelmia.

Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Monika-Naiset liiton toteuttamaan julkaisuun Naisena maailmalta Suomeen, joka on tehty ulkoasiainministeriön tuella. Siinä kuvataan niitä kulttuuriin ja uskontoon liittyviä ongelmia, joita mm. moniavioisuus tuo tullessaan naiselle.

TOUKO AALTO maakunta- ja kaupunginvaltuutettu (vihr.) eduskunta-avustaja Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 29.7.2011