Talouspopulismi ei pelasta keskustaa

Kansanedustaja Mauri Pekkarinen tarttui härkää sarvista (Ksml 11.9.) ja väitti hallituksen olevan törmäyskurssilla. Tässä Pekkarinen on aivan oikeassa. Nykyinen kuuden puolueen hallitus on liitoksistaan natiseva huutokauppahallitus. Hallitusohjelman tarkoitus oli ostaa pakon edessä lisäaikaa ja sitouttaa kuusi puoluetta laihalla lohdulla yhteistyöhön, jotta isoista asioista olisi helpompaa aloittaa myöhemmin lihava riita.

Hallitusohjelman suurin ongelma on se, että se yhdistää kokoomuksen ja demarien huonot puolet. Valtion menoja ja tuloja sopeutetaan nettomääräisesti yhteensä 2,5 miljardilla eurolla vaalikauden loppuun mennessä siten, että veroja korotetaan saman verran kuin menoja lisätään.

Tämä ei riitä kattamaan valtiontalouden alijäämää alkuunkaan. Hallitusohjelma rakastaa keinoja mutta pakenee vastuuta. Siksi pääministeri Jyrki Katainen toistelee alituiseen, että hallitus on sitoutunut uusin lisäsopeutustoimiin, jos ja kun sovitut toimet eivät tasapainota taloutta ja vähennä valtion velkaantumista.

Se, missä Pekkarinen ajaa ojaan, ovat oppositiopolitiikkaan kuuluvat väitteet Eurooppa-politiikan linjasta. Pekkarinen suomii euroalueen velkamaiden tukemista ja yhteisvastuullisten toimien kirjoa. Demarien vakuustemppuilusta olemme samaa mieltä, kuten kirjoitin jo (Ksml 1.9.). Hämmästelen sen sijaan arvostamani konkaripoliitikon irtiottoa suomalaisen Eurooppa-politiikan ytimestä eli yhteisöllisyysperiaatteesta sekä hänen puheitaan euroalueesta irtautumisesta.

Jos Kreikka ajautuu ”yhden yön velkasaneeraukseen” ja joutuu sen vuoksi hallitsemattomaan maksukyvyttömyyden tilaan, siitä seuraa erittäin vaikea dominoketju, joka voi viedä Espanjan ja Italian taloudet mennessään. Vaikutukset Suomen viennille ja työllisyydelle olisivat kohtalokkaat puhumattakaan tavallisten kreikkalaisten tulevaisuudesta.

Pekkarisen ehdottama Suomen irtautuminen eurosta puolestaan tarkoittaisi kovaa kolausta kansantuotteelle. Sveitsiläinen UBS-pankki arvioi raportissaan ”Euro break-up – the consequences”, että hyväkuntoinen euromaa, kuten Saksa tai Suomi, kohtaisi yritysten konkursseja, pankkien uudelleenpääomittamista ja viennin supistumista. Ensimmäisenä vuotena menetykset olisivat 6 000-8 000 euroa ja seuraavina 3 500-4 500 euroa henkeä kohden. Puhutaan siis noin 20-25 prosentin lovesta kansantuotteeseen (Taloussanomat 6.9.). Silloin nykyisiä säästötalkoita voi muistella vain haikeudella.

Oppositiopolitiikka saa ilmeisesti Pekkarisen kaltaisenkin konkarin sokeutumaan tosiasioiden edessä. Toivon, että keskusta palaa Pekkarisen johdolla vastuullisten puolueiden linjalle eikä sorru talouspopulismiin vaikka gallup-kannatuksen romahdus houkuttelee rimanalituksiin.

TOUKO AALTO eduskunta-avustaja (vihr.) Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 23.9.2011