Hallituksen sote-linja johtaa pakkoulkoistamiseen

Keskisuomalaisen pääkirjoitus (26.4.) otti kantaa palveluiden yksityistämiseen. Muutama selvennys on tarpeen. Keskisuomalainen teki ”juttaurpilaiset” ja sekoitti palveluiden yksityistämisen ja ulkoistamisen toisiinsa.

Palvelutuotannon ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Jyväskylä ostaa palvelun joko yksityiseltä yritykseltä, järjestöltä tai julkiselta palveluntuottajalta. Vastuu rahoituksesta, laadusta ja saatavuudesta säilyy Jyväskylällä.

Palvelutuotannon yksityistämisellä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi Jyväskylä luopuu palveluiden järjestämisvastuusta ja jättää palvelun yksityisten toimijoiden hoidettavaksi. Tämä ei ole nykylainsäädännön mukaan mahdollista eikä yksikään puolue ole tämänkaltaista toimintaa esittänyt.

Palveluiden hallitsematon ulkoistaminen pakon edessä on sen sijaan iso ongelma, johon toivoisi sekä valtakunnan ja kunnan päättäjien havahtuvan viimeistään nyt, kun maamme sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita rukataan.

Olemme hämmästelleet läpi uudistuksen sitä, että valmistelua ohjaavat poliitikot (eivät sote-asiantuntijat), ovat puolustaneet 20 000 asukkaan kuntien sote-palveluiden järjestämisvastuuta ja puhuvat samaan aikaan siitä, että sote-palveluita ei saisi ulkoistaa. Poliitikot puhuvat siis ristiin ja vastustavat omaa linjaansa.

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamiseen vaadittu väestöpohja on liian pieni, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhdistyminen ei voi toteutua. Tällöin saatavat tehokkuushyödyt eivät toteudu. Tässä mallissa pienet kunnat ovat nopeasti vararikossa. Kunnat ja kuntapäättäjät ahdistetaan nurkkaan ja heidät pakotetaan käytännössä ulkoistamaan sote-palvelut.

Yksityinen sosiaali- ja terveydenhuoltoa tarjoava yritys pystyy toimimaan samaan aikaan kymmenen kunnan alueella, sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Näin yritys saa toiminnalleen riittävän 200 000 asukkaan väestöpohjan ja kaappaa markkinat. Näin ulkoistetaan myös erikoissairaanhoito, josta siitäkin on jo merkkejä etenkin psykiatrian ja silmätautien aloilla. Kuka silloin hallitsee kustannuksia?

Eivätkö demareiden puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja sote-uudistuksen esittelystä vastaava peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsson ymmärrä tosiseikkoja vai ovatko he todella valmiita heittämään romukoppaan ihmisten tasa-arvoisen kohtelun sosiaali- ja terveydenhuollossa? Kokoomukselle viestimme lienee turha, sillä hehän tekevät tässä ainoistaan omaa ulkoistamispolitiikkaansa. Muut hallituspuolueet ovat voimattomia, kun kokoomus ja demarit jyräävät.

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan niin, että yksi osa palveluista tuotetaan kuntien, toinen osa sosiaali- ja terveysalueiden ja kolmas osa erityisvastuualueiden toimesta, luomme nykyistäkin sekavamman järjestelmän, joka ei pysty vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisiin eikä varsinkaan tuleviin haasteisiin. Tämänkaltaisessa tilanteessa ei ole kuin yksi voittaja: yksityinen terveydenhuoltobisnes.

 

Touko Aalto kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Mauno Vanhala kaupunginvaltuutettu perusturvalautakunnan puheenjohtaja (ps.) Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 2.5.2013