Kohtuutalous

Talouspolitiikan tavoitteena tulee olla kohtuus. Kohtuus tarkoittaa sitä, että emme voi tehdä sellaista kiristävää talouspolitiikkaa, jolla kuristamme itsemme hengiltä. Julkisen sektorin supistaminen tiukalla budjettikuripolitiikalla iskee voimakkaasti kokonaiskysyntään, joka pitää talouden rattaat liikkeessä.

Liian tiukka talouspolitiikkaa johtaa negatiiviseen dominoketjuun, jossa kansalaisten ostovoiman heikkeneminen johtaa kokonaiskysynnän laskuun. Tämä on puolestaan myrkkyä yritysten tuotteiden ja palveluiden kysynnälle.

Kun yritysten tilauskanta supistuu ja kassavirta heikkenee, alkavat lomautukset ja irtisanomiset. Näin ollen yritysten tuloskunto heikkenee ja niiden mahdollisuus tehdä investointeja vaikeutuu. Tämä on vielä kokonaiskysynnän laskua rampauttavampi kehityskulku, koska perushyödykkeiden kulutus on kohtalaisen tasaista niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Tästä kehityskulusta on  varoittanut mm. taloustieteen nobelisti Paul Krugman viimeksi toissapäivänä Oslossa. Asiasta kertoi uutistoimisto Bloomberg.

Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö puolestaan kiteytti asian hyvin tänään blogissaan: ”Tarkoitushakuinen julkisen sektorin supistaminen ei ole fiksua talouspolitiikkaa, mutta vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan.”

Kohtuus tarkoittaa myös sitä, että emme voi elää loputtomasti velaksi.

Matalasuhdanteiden aikana on järkevää pyrkiä elvyttämään taloutta ottamalla velkaa ja investoimalla tuota velkarahaa työllisyyden lisäämiseen ja kokonaiskysynnän kasvattamiseen. Suhdannepolitiikka edellyttää toimiakseen myös talouden supistamista noususuhdanteen aikana, jolloin maksetaan pois laskusuhdanteen aikana otettua velkaa.

Kestävä talouspolitiikka huomioi päätösten kokonaisvaikutukset, jolloin ihmisten ja luonnon hyvinvointi tulee sisällyttää päätösten hintalappuun. Talouspolitiikassa täytyy huomioida euromääräisen velan ohella sosiaalinen ja ekologinen velka yhtä lailla. Emme voi kuluttaa neljän maapallon verran luonnonvaroja vuodessa.

Paras tapa talouskasvulle rajallisessa maailmassa on se, että talouskasvu perustuu luonnonvarojen vähentyvään kulutukseen. Tekemällä viisaammin ja tehokkaammin voidaan saavuttaa sekä luonnon että ihmisen kannalta kestävä tulos, joka on myös taloudellisesti kannattava.

Esimerkkinä tämänkaltaisesta kestävästä kasvusta on kivihiilen korvaaminen uusiutuvalla energialla (aurinko, tuuli, vesi bio- ja puupolttoaineet) ja ”negawattituntien” lisääminen eli puhdas energian säästäminen ja energiatehokkuuden lisääminen.

Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen blogissa 10.1.2014