Ulos kysyntä- ja investointilamasta

Euroalueen suuri ongelma on se, että politiikka, jolla on pyritty tasapainottamaan euromaiden taloudet ja luomaan euroalueelle vakautta, on tosiasiassa lisännyt työttömyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Euromaiden alijäämien poistaminen keinolla millä hyvänsä on kuin heittäisi ämpärin vettä kytevän nuotion päälle samalla ihmetellen, miksi tuli ei enää lämmitä. Jos kysyntä sammutetaan pois taloudesta, työttömyys lisääntyy, palkansaajien ostovoima hupenee ja yritysten mahdollisuus investoida heikkenee.

Tiukka talouskuripolitiikka estää valtioiden harjoittaman elvyttävän finanssipolitiikan. Tästä hyvänä esimerkkinä oli Suomen hallituksen päätös sopeuttaa menoja orastavan talouskasvun vuonna 2015 hieman päälle 1,5 miljardilla eurolla jo sovitun 1,8 miljardin euron menosopeutuksen päälle. Jyrkkää menosopeutusta tasataan 600 miljoonan euron kasvupaketilla vuosien 2014-2015 aikana. Raha tähän otetaan myymällä valtion omaisuutta 1,9 miljardilla eurolla. Loput myyntituotot eli 1,3 miljardia käytetään kaiken järjen vastaisesti valtion lainan lyhentämiseen aikana, jolloin raha on halpaa ja talous huutaa investointeja.  Kun talous ei kasva, valtion tulot vain pienentyvät ja näin ollen jäädään vain kauemmaksi valtion velkasuhteen taittamisessa ja talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisessa.

Tämän vuoksi olemme pian uuden menosopeutuksen tiellä ja valtion luottoluokitustasokin on vaarassa, kun talous ei kasva ja työttömyys vain lisääntyy. Tästä tuorein osoitus oli luottoluokitusyhtiön Standard & Poor´s päätös laskea Suomen pitkäaikaisten valtiolainojen luottoluokitusnäkymä negatiiviseksi, vaikka luottoluokitustaso pysyikin vielä parhaassa kolmen A:n tasossa. Syy heikentyneeseen arvioon on hitaassa kasvussa ja heikoissa kasvunäkymissä, jota hallituksen kehyspäätöksen liian suuret ja etupainotteiset menosopeutuspäätökset vain pahentavat.

Suomi ei ole ongelman kanssa yksin. Päinvastoin. Liian kireä talouspolitiikka on kaikkien euromaiden ongelmana. Etenkin kriisimaiden kyky nousta jaloilleen on hankalaa liian suuren korkotason vuoksi. Kriisimaiden ohjenuoraksi on annettu pyrkimys positiiviseen maksutaseeseen, jolloin menot ylittävillä tuloilla voidaan maksaa velkojen korkoja. Tiukalla hevoskuurilla menot saadaan kyllä alas, mutta on vaikea nähdä, miten tämä auttaisi valtion tulojen lisääntymistä.

Koska kaikki euromaat painivat saman ongelman kanssa ja euromaiden rahapolitiikasta vastaa Euroopan keskuspankki (EKP), katseet kohdistuvat sen toimintaan.

EKP:n tehtävänä on pitää inflaatio keskipitkällä aikavälillä vähän alle kahdessa prosentissa. Olisi vähintäänkin syytä pohtia, pitäisikö EKP:n mandaattia laajentaa inflaatiopolitiikasta myös selvemmin työllisyyden edistämiseen jäsenmaiden finanssipolitiikan tukemisen kautta. Muun muassa Sixten Korkman viittaa kirjoituksessaan (HS, 2.4.2014) Yhdysvaltojen keskuspankin harjoittamaan elvyttävään rahapolitiikkaan yhtenä keinona estää liian kireästä talouspolitiikasta koituvat uudet talousongelmat. Vastaavat puheenvuorot ovat lisääntyneet euroalueen deflaatiouhkan myötä.

Jos EKP:n mandaattia laajennettaisiin niin, että se voisi toimia jälkimarkkinoiden sijaan jäsenmaiden finanssipolitiikan rahoittajana suoran setelirahoituksen kautta, olisi jäsenvaltioiden elvyttävällä finanssipolitiikalla mahdollisuudet.

 

EKP:n mandaatin laajentaminen on osa Kohtuuden Eurooppa -vaaliohjelmaani. Käy katsomassa koko ohjelma kotisivuiltani. Seuraa keskustelua myös facebookissa ja twitterissä.