Selätetään deflaatiomörkö

Päätoimittaja Pekka Mervola kirjoittaa hyvin (Ksml 8.4.) Euroopan keskuspankin (EKP) ajautumisesta inflaatiopeikon sijasta deflaatiomörön uhkaamaksi. Yhdyn Mervolan johtopäätöksiin siitä, että Suomea ja Eurooppaa uhkaa deflaatiotila, joka pysäyttää talouden kasvun ja johtaa yhä suurempaan talouden kurjistumistilaan.

Ongelman taustalla on euroalueen tiukka talouskuri. Euromaiden alijäämien poistaminen keinolla millä hyvänsä on kuin heittäisi ämpärin vettä nuotion päälle samalla ihmetellen, miksi tuli ei enää lämmitä.

Jos kysyntä sammutetaan pois taloudesta, työttömyys lisääntyy, palkansaajien ostovoima hupenee ja yritysten mahdollisuus investoida heikkenee.

Tiukka talouskuripolitiikka estää valtioiden harjoittaman elvyttävän finanssipolitiikan. Tästä hyvänä esimerkkinä oli Suomen hallituksen päätös sopeuttaa menoja orastavan talouskasvun vuonna 2015 hieman päälle 1,5 miljardilla eurolla jo päätetyn 1,8 miljardin euron menosopeutuksen lisäksi.

Jyrkkää menosopeutusta tasataan 600 miljoonan euron kasvupaketilla vuosien 2014–2015 aikana. Raha otetaan myymällä valtion omaisuutta 1,9 miljardilla eurolla. Loput myyntituotot eli 1,3 miljardia käytetään kaiken järjen vastaisesti valtion lainan lyhentämiseen aikana, jolloin raha on halpaa ja talous huutaa investointeja.

Kun talous ei kasva, valtion tulot vain pienentyvät ja näin ollen jäädään vain kauemmaksi valtion velkasuhteen taittamisessa ja talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisessa.

Olemme pian uuden menosopeutuksen tiellä ja valtion luottoluokitustasokin on vaarassa, kun talous ei kasva ja työttömyys vain lisääntyy. Tästä tuorein osoitus oli luottoluokitusyhtiön Standard & Poor’s päätös laskea Suomen pitkäaikaisten valtiolainojen luottoluokitusnäkymä negatiiviseksi, vaikka luottoluokitustaso pysyikin vielä parhaassa kolmen A:n tasossa.

Syy heikentyneeseen arvioon on hitaassa kasvussa ja heikoissa kasvunäkymissä, jota hallituksen kehyspäätöksen liian suuret ja etupainotteiset menosopeutuspäätökset vain pahentavat.

Koska kaikki euromaat painivat saman ongelman kanssa ja euromaiden rahapolitiikasta vastaa Euroopan keskuspankki (EKP), katseet kohdistuvat sen toimintaan. Olisi vähintäänkin syytä pohtia, pitäisikö EKP:n mandaattia laajentaa inflaatiopolitiikasta myös selvemmin työllisyyden edistämiseen jäsenmaiden finanssipolitiikan tukemisen kautta. Muun muassa Sixten Korkman viittaa (HS 2.4.) Yhdysvaltojen keskuspankin harjoittamaan elvyttävään rahapolitiikkaan yhtenä keinona estää liian kireästä talouspolitiikasta koituvat uudet talousongelmat.

Jos EKP:n mandaattia laajennettaisiin niin, että se voisi toimia jälkimarkkinoiden sijaan jäsenmaiden finanssipolitiikan rahoittajana suoran setelirahoituksen kautta, olisi jäsenvaltioiden elvyttävällä finanssipolitiikalla mahdollisuudet.

Touko Aalto

Vihreiden varapuheenjohtaja

eurovaaliehdokas

Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisen mielipidepalstalla 28.4.2014