Puheenjohtajapeli

Kokoomuksen puheenjohtajapeli näyttää ulospäin pirteältä ja energiseltä. Demareiden meno puolestaan vaikuttaa erittäin tuskaiselta ja haastavalta.

Jos Antti Rinteen puheilla on katetta, istuvan puheenjohtajan ja valtiovarainministerin vaihtaminen vaikuttaa väistämättä myös hallituksen toimintaan. Kyse ei ole pelkästä henkilövaihdoksesta, kuten kokoomuksen tapauksessa. Puhuessaan yhdellä suulla Kataisen työn jatkamisesta kokoomuksen puheenjohtajuudesta kisaavat Jan Vapaavuori ja Alexander Stubb ovat varmasti halunneet myös viitata demareiden sisäiseen myllerrykseen.

Ja demareiden pakka on totta tosiaan sekaisin.

Puoluekokouksella ei ole puheenjohtajavalinnassa kuin huonoja vaihtoehtoja. Jos Jutta Urpilainen valitaan jatkoon, puolueen jakolinjat ovat ja pysyvät ja Urpilaisen on erittäin vaikeaa saada himmentynyttä tähteään enää nousuun. Urpilaisen valinta jatkokaudelle tarkoittaa demareille historiallisen huonoa eduskuntavaalitulosta ja äänien virtaamista entistä enemmän perussuomalaisiin.

Jos Antti Rinne valitaan, puolueen jakolinjat ovat ja pysyvät ja demareiden on haastavaa saada uskottavuutta muiden puolueiden silmissä. Näin siksi, että Urpilaisen linja sekä toimintatavat tiedetään, mutta Rinteen kohdalla on vain iso liuta kysymysmerkkejä.

Rinteen ajaman muutoksen tiellä on kaksi seikkaa. Ensinnäkin puolueen linjan muuttuminen alleviivaa sitä, että Urpilaisen johdolla on tehty väärää politiikkaa. Toiseksi puolueen linjan muuttuminen tarkoittaa viiden hallituspuolueen kanssa uutta hallitusohjelmaa. Kokoomus tuskin katsoo hyvällä, jos demarit haluavat neuvotella keskeiset aikaisemmin sovitut linjat uusiksi. Pääministerin ja hallituksen kokoonpanon vaihtuminen tarkoittaa toki joka tapauksessa tiedonantoa eduskunnalle ja jonkinasteisia neuvotteluita hallituksen lopputaipaleesta, mutta vanhojen askelmerkkien pohjalta.  Isot ristiriidat aikaisemman linjan muuttamisesta johtavat lähinnä aikaistettuihin vaaleihin.

Ja sehän sopii puolestaan kokoomukselle. Puolue paistattelee mediassa useiden kärkinimien kautta päivittäin, luvassa on eurovaalivoitto ja Kataisen nimitys EU-huippuvirkaan. Rahaakaan ei pala kohtuuttomasti eurovaaleihin, kun koko ykkösnyrkki saa mediatilaa niin paljon kuin ikinä jaksaa ottaa vastaan, ihan ilmaiseksi. Kun isoja asioita ei ole enää päätettävänä hallituksen loppukautena, Katainen on saatettu Brysselin koneeseen, olisi sopiva aika viheltää peli poikki ja järjestää aikaistetut vaalit kun kokoomuksen hype on korkeimmillaan.

Rinteen valitseminen demareiden puheenjohtajaksi helpottaa vain kokoomusta tässä suunnitelmassa. Lihava riitä hallituksen linjasta on hyvä syy todeta, että hallitus ei pysty jatkamaan. Jos Urpilainen valitaan jatkokaudelle, kokoomus ei välttämättä löydä riittävän isoa ristiriitaa hallituksen hajottamiseksi, mutta vastineeksi se kiristää otettaan demareista. Tämä on mahdollista, koska demarit eivät missään nimessä tahdo uusia vaaleja nyt, kun gallup-kannatus on surkeaa ja puolue on kovissa sisäisissä ristiriidoissa. Demarit joutuvat maksamaan poliittisesti kalliin hinnan omasta sekavasta tilastaan.

Mitä tulee kokoomuksen puheenjohtajavalintaan, homma on täysin selvä. Jos henkilö on halunnut viimeisen vuoden aikana soittaa kokoomuksen puheenjohtajalle, puhelu yhdistyy Jan Vapaavuorelle. Hän on ollut kokoomuksen todellinen johtaja jo pitkään.  Siinä missä Stubb vasta omien sanojensa mukaan harjoittelee sote-kieltä, Vapaavuori on jo jyrännyt Petteri Orpon sote-ryhmän tekeleet ja vienyt viiden miljoonapiirin mallia eteenpäin. Stubb on fantsu-tyyppi, joka puhuu viittä eri kieltä, kuntoilee ja esiintyy Putouksessa. Vapaavuori on kokoomuslammen ainoa hauki, häntä pelätään ja kunnioitetaan, muut ehdokkaat ovat pelkkiä ahvenia.

Teksti on julkaistu Uuden Suomen blogissa 1.5.2014