Investointilistoja leikkauslistojen sijaan

Suomen talouden kaksi suurinta kasvun ja työllisyyden estettä ovat heikko kotimarkkinakysyntä sekä huutava pula investoinneista. Yritysten investointiaste on tällä hetkellä yhtä heikolla tolalla kuin 1990-luvun laman aikaan. Voidaan puhua varsinaisesta investointilamasta. Edes yhteisöveron tuntuva alentaminen, konsensus palkkamaltista ja nollakorkotaso eivät ole auttaneet.

Julkisen sektorin leikkauslistat vain pahentavat tätä talouden itse itseään vahvistavaa negatiivista kierrettä. Vyönkiristyspolitiikan taustalla on usein harhainen käsitys siitä, että valtio toimisi, kuten kotitalous. Kotitalous voi vähentää menojaan ilman, että se vaikuttaa sen tuloihin, mutta aina kun valtio leikkaa menojaan, se leikkaa myös tulojaan. Julkisen kulutuksen ja ostovoiman leikkaaminen johtavat työpaikkojen ja veropohjan leikkaamiseen.

Toinen yleinen väärinkäsitys on se, että alijäämän kasvaminen olisi itsessään merkki talouden elvyttämisestä. Kun julkisen talouden menot nousevat kasvaneiden työttömyydenhoitokustannusten vuoksi, puhutaan automaattisesta vakauttamisesta/menonlisäyksestä. Elvyttäminen tarkoittaa sitä, että julkisilla toimilla parannetaan talouden kysyntää, ostovoiman kasvua, veropohjan laajentamista ja julkista hyvinvointia.

Ainoa tie ylös on julkisten investointien ohjelma yhdistettynä talouden rakenteiden uudistamiseen. Talouden rakenteiden uudistamisella tarkoitan muun muassa työn- ja sosiaaliturvan parempaa yhteensovittamista, jotta työn vastaanottaminen ja tarjoaminen olisi aina kannattavaa. Lisäksi eläke- ja sote-uudistukset tulee saattaa maaliin ja verotuksen painopistettä on siirrettävä pois työn verottamisesta. Viennin elvyttämiseksi Suomen on panostettava uusiutuvaan energiaan, bio- ja kiertotalouteen, clean techiin sekä digitalisaatioon. Kestävää maailmantaloutta rakennettaessa nämä ovat varmoja kasvualoja, joilla on maailmanlaajuista kysyntää.

Kaikkein järkevintä tässä tilanteessa on luoda kasvusykäys sellaisten hankkeiden kautta, jotka joudutaan joka tapauksessa toteuttamaan myöhemmin. Nyt jos koskaan tulee korjata homekoulut, tiet ja raiteet. Rakennetun omaisuuden tila –raportti (2013) arvioi Suomen rakennuskannan korjausvelaksi 30-50 miljardia euroa. Teiden, ratojen ja vesiväylien korjausvelka on puolestaan noin 2,5 miljardin luokkaa. Hintalappu kasvaa päivä päivältä.

Ilman talouden korjausliikettä työttömyys vain kasvaa, rakennuskanta ja liikenneväylät rapistuvat käsiimme, valtion velkaantuminen vain lisääntyy ja deflaatiokierre syvenee. Leikkauslistojen sijaan tarvitsemme investointilistoja. Nyt jos koskaan.

Touko Aalto

Vihreiden varapuheenjohtaja

Keski-Suomen maakuntahallituksen jäsen

Kaupunginvaltuutettu, Jyväskylä

Kansanedustajaehdokas