1. Vihreät koetaan monissa maaseutukunnissa tuottajien vihollisena. Miten vahvistaisit  Vihreiden näkymistä puolueena, joka aidosti haluaa edistää kotimaista maataloutta, ja jolla on myös lääkkeet sen tekemiseen eettisesti kestävällä tavalla, tinkimättä tuottajien, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnista ja kuluttajaturvallisuudesta?

Vihreät ovat todellinen maaseutupuolue, ei sen vihollinen. Ei ole järkevää lietsoa vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseudun välillä, koska ilman toista ei ole toista. Nykyinen maatalouden tuotantomalli ei ole kestävällä pohjalla ja sitä tulisi kehittää suuntaan, missä voidaan turvata kotimaisen maatalouden ja maaseudun tulevaisuus ympäristö, ihminen ja luonto huomioiden, unohtamatta myöskään huoltovarmuutta.

Pyrkimys pitäisi olla siinä, että voidaan tuottaa Suomen oloihin soveltuvia maa- ja metsätaloustuotteita mahdollisimman pienellä ympäristökuormalla ja yhteiskunnan tuella.

Paras keino vahvistaa Vihreiden näkymistä hyvässä valossa myös maataloustuottajille, on tuoda esille vaihtoehtoja, joilla tuottajista saadaan vähemmän tuotantotuista riippuvaisia ja tuista enemmän tuotantoa kehittäviä, eikä kehitystä estäviä.

Maatalous, kuten metsätalouskin, on pitkään edennyt yhden totuuden politiikan mukaisesti ja siihen pitää puuttua aktiivisesti ja tuoda kestävämpiä vaihtoehtoja tuottajien ulottuville ja kohdentaa tukia tähän siirtymään ja parempiin käytänteisiin ja tekniikoihin. Kuten Maaseutu- ja erävihreät ovat tuoneet hyvin esiin, maataloustuet pitäisi ohjata hehtaareista ekosysteemipalveluihin.

Maataloutta ei tule missään oloissa ajaa alas tai jättää rapautumaan, vaan kehittää sitä nykyisiä tarpeita ja vaatimuksia vastaavaksi.

Mielestäni Maaseutu- ja erävihreät ovat tehneet tässä asiassa erittäin hyvää työtä. Puoluevaltuuskunnan on tehtävä uusi maaseutu- ja maatalouspoliittinen ohjelma, jolla vastaamme ajankohtaiseen keskusteluun maaseudun ja maatalouden kehittämisestä yksittäisten asia-avausten sijaan. Maaseutu- maatalouskysymykset ovat koko puolueen asia. Aktiivisuus maaseutu- ja maatalouskysymyksissä, osallistuminen ajankohtaiseen keskusteluun ja näkyminen eri foorumeilla vahvistaa vihreiden viestiä koko Suomen puolueena.

 

2. Millaisilla poliittisilla ratkaisuilla koko Suomi pidetään elinvoimaisena?

Suomen elinvoimaisuutta tulee edistää alueiden omilla vahvuuksilla, mutta sitä ei voida ajaa pelkästään elinkeinopolitiikka edellä, kuten esim. Talvivaaran tapaus tai avohakkuisiin perustuva metsätalous osoittaa.

Luonnollinen liikkuvuus alueiden välillä, koulutus ja verkostoituminen yhdistettynä uusien innovaatioiden ja kehittyvien toimialojen tukemiseen luo parhaat mahdollisuudet kestävälle elinvoimalle koko Suomeen.

Kuten myös maatalouselinkeinoissakin, mahdollisimman suuri riippumattomuus tuotantotuista ja hyvät tuotannolliset edellytykset, ovat kestävän taloudellisen toiminnan perusta, missä pystytään parhaiten huomioimaan ihmisten ja ympäristön hyvinvointi.

Mielestäni kiertotalouden ratkaisut, energiaremontti ja kotimaisen uusiutuvan ja hajautetun energiatuotannon tukeminen lisäävät maaseudun elinvoimaa. Jos maataloustukia saadaan ohjattua yhä enemmän ekosysteemipalveluihin, avautuu maaseudulle yhä enemmän työ- ja elinkeinomahdollisuuksia. Olennaista on myös hyvät tietoliikenneyhteydet, jotka mahdollistavat etätyön yhä joustavammin.

 

3. Puhutko maaseutua?

Jojensuuta ja jyvääskylää. Olen kaupunkien kasvatti maakunnista, mutta myös usein viitasaarelaisessa huomassa anoppilassa ja appiukon tykönä maaseudulla. Myös työni valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa on toiminut hyvänä kielikurssina.

 

4. Mitä mieltä olet kiinteistöverosta, sen veropohjan laajentamisesta ja veron korottamisesta?

Yleisellä tasolla kiinteistöveropohjan laajentaminen on kannatettava asia, kuten myös sen korottaminen, jos sitä samalla sopeutetaan muuhun verotukseen kuten ansiotuloverotukseen.

Samalla pitää myös pystyä keskustelemaan avoimesti maa- ja metsätalousmaan kiinteistöverosta sekä siitä, miten kiinteistöveroa kohdennetaan erilaisiin kiinteistömuotoihin ja millä rajoilla. Esimerkiksi peltomaan hinnanmuodostus on tällä hetkellä täysin vääristynyttä Suomessa, jonka suurin syyllinen löytyy tukipolitiikasta. Eli kiinteistöihin liittyviä ongelmia tulee tarkastella kokonaisuuksina. Myöskään progressiivista, esim. taloissa lämpimiin neliöihin/kuutioihin sidottua, kiinteistöveroa olisi syytä tarkastella yhtenä perusteena veronmuodostuksessa. Tällöin saadaan verolla rahallisten vaikutusten lisäksi myös ohjaavia vaikutuksia.

 

5. Mitä vihreät voivat tehdä, että Suomen metsätalous olisi aidosti kestävää?

Suomen metsätalous on viimeiset vuosikymmenet perustunut yhteen totuuteen laskennallisista kokonaiskuutiosta miettimättä metsätalouden ja -hoidon todellista taloudellista-, sosiaalista- tai ekologista kestävyyttä.

Suunnitellut hakkuumäärät ovat täysin kestämättömällä pohjalla monimuotoisuuden ja metsien keski-iän laskiessa. Nyt on aika siirtyä toteuttamaan metsänhoitoa ja -taloutta kestävältä, pitkälle tulevaisuuteen tähtäävältä, pohjalta. Koko Suomessa tulee siirtyä mahdollisimman nopeasti kestävämpään jatkuvan kasvatukseen, lopettaa metsämaiden maanpinnan muokkaukset sekä ojitukset.

Tämän jälkeen voidaan keskittyä kestävien jatkuvan kasvatuksen ja muiden metsänhoitometodien kehittämiseen siten, että talousmetsistä saadaan aidosti monikäyttöisiä metsiä, joissa monimuotoisuus toteutuu paremmin ja taloudellinen tulos paranee pitkässä juoksussa pienempänä investointipaineena, laadukkaampana puuna sekä aitona kestävyytenä.

 

6. Mitä mieltä olet kaivoksista ja kuinka uudistaisit kaivoslakia?

Kaivoslain konkreettiset ongelmat kohdentuvat neljään asiaan; ympäristövastuuseen, paikallisten mahdollisuuteen vaikuttaa kaivostoimintaan, maaperän alaisten asioiden omistukseen sekä kaivannaisten tuoton jakautumiseen.

Kaivostoiminnan ympäristövastuun tulisi olla jakamaton ja suunnitelmat sillä tasolla, että niistä ei aiheudu merkittäviä ympäristöhaittoja, kuten tällä hetkellä tapahtuu ympäri Suomea etenkin metallikaivosten osalta. Myöskään kaivosasioissa taloudelliset intressit eivät saa ajaa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin ohi, vaan kaivosten tulee toimia niiden ehdoilla.

Paikallisten mahdollisuudet vaikuttaa kaivosten toimintaan on myös turvattava. Paikallisilla tulee olla mahdollisuus estää kaivoksen tulo paikkakunnalle, jos he näin päättävät. Valtaus- ja malminetsimisoikeutta on myös syytä tarkastella kriittisemmin.

Tällä hetkellä kuka tahansa toimija maailmalta voi tehdä kaivosvaltauksen Suomesta ja tällä vauhdilla Suomesta ei kohta enää löydy kolkkaa, mitä ei varmuudenvuoksi olisi jo vallattu. Suomen pitää toimia tässä itsekkäämmin ja tarkastella malmioiden arvoa myös tulevaisuuteen, missä kaivannaisten tarve kasvaa, vaikka kaivettavat määrät vähenee. Riittävät valtausmaksut tulee ottaa käyttöön välittömästi ja malmien etsinnästä tulee maksaa riittävät korvaukset.

Kaivosten tuoton jakautumisen tulee olla reilua. Koska kaivostoiminta on määräaikaista toimintaa ja haitat sekä kulut jäävät yleensä paikkakunnalle, niin tulee kaivannaisten tuotosta osa jäädä myös paikallisille, paikkakunnalle sekä valtiolle. Etenkin, kun kyseessä on uusiutumattoman luonnonvaran käyttö, tulee korvausten olla huomattavat.

 

7. Mitä konkreettista tekisit maaseudun elinolojen turvaamiseksi ja kuinka varmistaisit, että tämä toteutuu?

Kansanedustajan olen pyrkinyt tuomaan koko Suomen näkökulmaa esille päätöksenteossa. Suomen olot ovat hyvin erilaisia ja samat ratkaisut eivät sovi aina yhtälailla Sörnäisiin kuin Sodankylään. Olennaista on tehdä ensin puolueelle yhteinen maaseutu- ja maatalouspolitiikan päivitetty ohjelma ja viedä tuon ohjelman yhteisestä viestiä koko puolueena eteenpäin niin vaihtoehtobudjeteissa ja erilaisissa avauksissa oppositiopuolueena kuin hallitusohjelmakirjauksina hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Minusta tällä hetkellä olennaisinta on pyrkiä vähentämään kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelua ja lisätä vuoropuhelua oman ohjelmatyön lisäksi. Politiikan avauksissa korostaisin maataloustukien kohdentamista ekosysteemipalveluihin sekä yrittäjien toimintaedellytysten turvaamista muun muassa perustulon kautta.